Onneksi Suomessa juhlitaan tätä päivää ystävänpäivänä eikä minään rakkauden ylistyspäivänä... Ainakin näin sinkkunäkökulmasta tuntuu ihan hyvältä idealta. Jos seurustelisin, niin varmasti olisin suunnitellut kaikenlaista imelää kivaa poikaystävälle ja mulle tämän päivän varalle. Mutta sinkkuna voi sentään turvautua tuohon ystävyyden ylistämiseen, mikä sinänsä on musta oikein hyvä idea sekin. Ei koskaan tule sanottua tärkeille ihmisille tarpeeksi usein välittävänsä heistä. Tänään juhlitaan siis ystäviä. Me laitetaan parin hyvän ystävän kanssa kolmisteen hyvää ruokaa ja otetaan muutama drinksu. Juhlitaan, että ollaan löydetty toisemme!

Hmmm, aluksi pitäisi varmaan kertoa jotakin itsestäni ja mitä tässä blogissa tullaan käsittelemään. Olen 21-vuotias korkeakouluopiskelija. Olen sinkku. En ole kai koskaan ollut sitä seurustelevaa tyyppiä. Tai ehkä olenkin, mutta sellaisia ihmisiä, joiden kanssa olisin halunnut yrittää, on tullut vastaan vain harva ja aina niiden kanssa on mennyt joku pieleen - väärä aika ja paikka yleensä - mutta harvemmin asiat ovat menneet pieleen pelkästään minun takiani. Koskaan mikään ei ole kaatunut siihen, että olisin halunnut olla taas sinkku. Päinvastoin, musta oli aivan ihanaa olla jonkun kanssa yhdessä. Seurusteluakin enemmän olen sitten tapaillut monenlaisia miehiä ja mulla on niitä suhteita ollut, mutta kuukausista puhutaan kuitenkin. Mielestäni se, että olen tapaillut monenlaisia miehiä, on ollut suurimmaksi osaksi vain rikkaus. Ensinnäkin olen oppinut tuntemaan itseni todella hyvin. Tiedän omat heikkouteni ja vahvuuteni parisuhteessa. Tiedän täsmälleen, mitä ominaisuuksia miehessä arvostan ja minkälainen mies sopii minulle. Olen saanut katsella ympärilleni ja kerätä kokemuksia. Ei voi jäädä ainakaan harmittamaan se myöhemmin.